Eternat ovat tämän blogin onnistuneet syystä tai toisesta tähän asti kiertämään, vaikka merkin asema Suomessa on aikanaan ollut varsin merkittävä. Kellosepille Eterna on myös ollut tärkeä, sillä vuosikymmeniä sitten monet sepät kävivät Eternalla opissa, ja tästä johtuen merkki on erityisasemassa monien vanhemman polven seppien mielissä. Viime...
Merkkinä Felca ei ole nykyään sieltä kellojen tunnetuimmalta laidalta, mutta päätellen siitä kuinka usein 60-70 -lukulaisiin merkin tuotteisiin törmää, aikanaan merkillä on ollut Suomessakin jonkinlaista jalansijaa. Maahantuojasta en löytänyt tietoa, mutta on ihan mahdollista että Felcaa on tuonut maahan jokin yksittäinen liike. Kellona Felcat ovat...
Satuillaan vaihteeksi Zenithistä, edellisestä onkin jo vierähtänyt tovi. Tämä kuusikymmenluvun teräskuorinen 2562C saapui pöydälle hieman puutteellisessa asussa, muutama irto-osa, esim. osoittimet, mukaan siististi pakattuna.
Tudor on Suomessa perinteisesti jossain määrin harvinainen, ja vastaavasti suuren yleisön keskuudessa hieman vähemmän tunnettu kellomerkki. Karkeasti yksinkertaistaen Tudor on kuuluisamman Rolex -merkin huokeampi sisarmalli, joka perinteisesti on käyttänyt Rolexin kuoriosia, mutta edullisempia sveitsiläisiä, yleensä ETA:n, valmikoneistoja. Nykyään...
Laajan yleisön keskuudessa junakellolla tarkoitettiin usein isokuorista, amerikkalaista taskukelloa, jonka takapohjassa oli veturin kuva. Monet suureen länteen rikastumaan lähteneet suomalaiset toivat palattuaan mukanaan sen tyylisen kellon, yleisimpinä merkkeinä Waltham tai Elgin. Junankuvasta huolimatta nämä kellot eivät useinkaan olleet...
Vanhat Omegat ovat varsin tunnetusti Suomessa niitä tyypillisimpiä kellomaailman keräilykohteita, ja siihen nähden ne ovat tähän asti kiertäneet tämän blogin varsin hyvin. Korjataan tilanne tällä melkoisen tyypillisellä 60-luvun Seamasterilla, joka saapui huoltoon kävelevänä, mutta rikkinäisine päivyreineen ja lasikkeineen selvästi korjausta...
Vierähtipäs kunnon tovi edellisestä päivityksestä. Pahoittelut tästä, tällainen blogi on täysin riippuvainen siitä, millaisia töitä pöydälle sattuu, sillä kovin montaa kertaa miltei samanlaista kelloa ei huvittaisi käsitellä. Ja silloin jos töitä on jonoksi asti, ei blogin päivittämiseen hirveästi ennätä keskittymään. Koitetaan tämän myötä palata...
Kuusikymmenluvun lopulla kellomaailmassa tapahtui. Automaattikello oli viimeisen vuosikymmenen aikana kypsynyt lähes nykyiseen muotoonsa, käyntitaajuudet nousivat ja koneistoja tiivistettiin entistä ohuempiin paketteihin. Sähkökellot olivat myös tehneet tuloaan liipotinmoottori- ja äänirautakellojen muodossa jo useamman vuoden. Automaattivedon...
Huollettavana tällä kertaa isokuorinen Zenith 50-luvulta. Kello toimii, mutta koneisto on kuiva, ja nuppi on niin totaalisen kulunut, että vetäminen on huomattavan hankalaa.
Kelloja ja niiden valmistajia mahtuu maailmaan nykyäänkin melkoisen runsaasti, mutta joskus aikonaan niitä on ollut vielä huomattavasti enemmän. Yleisimmät valmistajat ja kaliberit tulevat sepäntyössä nopeasti tutuksi, ja pikku tutkimisen jälkeen harvinaisemmatkin laitteet yleensä selviävät. Ei kuitenkaan aina, kuten tämän kellon kohdalla kävi.