Taskukello, mallia tuntematon

Kelloja ja niiden valmistajia mahtuu maailmaan nykyäänkin melkoisen runsaasti, mutta joskus aikonaan niitä on ollut vielä huomattavasti enemmän. Yleisimmät valmistajat ja kaliberit tulevat sepäntyössä nopeasti tutuksi, ja pikku tutkimisen jälkeen harvinaisemmatkin laitteet yleensä selviävät. Ei kuitenkaan aina, kuten tämän kellon kohdalla kävi.

Välipohjan mainostekstien väliin on merkitty nimi "Kramer & Moser", joka on pienemmän puoleinen, jo kauan sitten historiaan jäänyt brändi. Tämä on kuitenkin merkityksetön tieto, kuten myöhemmin selviää.

Koneisto on todella likainen, ja myös valitettavan naarmuinen. Jonkinlaista liikettä kuitenkin tapahtuu. Viimeistelyn tasosta seviää, että ihan halvimman laatuluokan kello ei ole kyseessä. Mitään valmistaja- tai kaliberimerkintöjä ei kuitenkaan löydy.

Taulu ynnä osoittimet pois. Taulun alta löytyy lisää tarkkaa työtä ja kaunista viimeistelyä. Jousikotelo on laakeroitu vain siltojen puolelta. Myös ensimmäinen "pommi"; Jousikotelon maltanristilaitteen nelikulma on poikki ja kadonnut. Tämä olisi vähintäänkin mielenkiintoinen korjattava, mutta kuten joskus aikaisemminkin kerroin, maltanristi ei ole kellon kannalta välttämätön varuste. Joten pärjäämme ilman. Täältä löytyy myös sarjanumero, mikä ei kuitenkaan kerro oikeastaan mitään, kun valmistaja ei ole tiedossa.

Taulu on hieno emalinen. Pikku hiushalkeama jää sitä hiukan rumentamaan, mutta muuten tästä saa siistin.

Koneistoa purkamaan. Spiraalin ulkopääntolpan kiinnitys on hieman tavallisesta poikkeava. Tätä mallia löytyy lähinnä paremman laatuluokan vanhoista taskukelloista.

Liipotin, ankkuri ja vetopuolen rattaat pois.

Jousikotelon akseli on myös erikoinen kaksiosainen malli. Osat liittyvät toisiinsa kierteellä.

Kello osiin, palikat pesuun. Liipottimen pesen erillään.

Kuoressa on totuttuun tapaan riittävästi tummumaa ja törkyä. Pesuun sekin.

Osien ihmettelyä pesun jälkeen. Hienoa ja monimutkaista valmistustekniikkaa ja viimeistelyä. Kiillotetut hampaiden toimintapinnat, ja muu rattaan pinta on myös työstetty hampaiden kärkiä alemmaksi.

Ankkuri on myös melko upea ilmestys tasapainotusviiksineen ja kiillotettuine viisteineen ja pintoineen. Tässä myös varmistusnasta on kiinteä osa ankkurin vartta, eli täten liipottimessa on vanhan mallinen yksinkertainen siirto- ja varmistusrulla. Tästä voi myös päätellä, että kuori on vaihtunut, sillä sisäpohjassa mainostetaan uudemmanmallista siirtorullaa, "Double Plateau". Epäilin tätä jo aiemmin, sillä koneisto myös sopii kuoriin hiukan huonosti, ja kynsisiirron tappi ei osu ihan täysin kohdalleen. Myös merkitty kivimäärä eroaa oikeasta.

Perlage -hionta on vaivauduttu tekemään myös siltojen alapinnalle.

Ankkurin ja rattaiden paikat pohjassa on myös hienosti viistetty ja koristehiottu.

Aloitan kasauksen taulun puolelta, jonne asennan ensin vastalevyt sekä asetuskoneiston.

Asetus- ja vetokoneiston loput osat kiinnittyvät koneiston puolelta.

Jousikotelon sillan laakeri. Laakerin sisäpinnassa on tappeja, joiden tarkoitusta ei ainakaan tämä maallikko käsitä, en ole moisia ikinä nähnyt.

Rataskoneistoa kasaan.

Käynti kasaan.

Liipotin paikalleen, ja liikkuuhan se. Prosessia on hankala kuvata, mutta liipottimen painotuksen ja spiraalijousen kanssa sai painia ihan kunnolla, ennen kuin kellon sai käymään aikaa. Eikä se kronometrivaatimuksia täytä vieläkään, mutta kellossa on runsaasti kulumaa, ja esim. sarjakivilaakerien uusimiseen en tahdo alkaa, joten pärjäämme tällä.

Koneisto kuoriin.

Osoitinten synkronointi oli ilmeisesti joskus korjattu laiskasti tuntiosoitinta vääntämällä.

Osoitin onneksi suoristui katkeamatta. Taulu pesusta, osoittimet paikalleen, ja valmista tuli jälleen. Kuoren reunakultaukset olivat ikävästi kuluneet, ilmeisesti metallisessa suojakuoressa säilyttämisestä johtuen.

Koneisto on kaukana visuaalisesti virheettömästä, mutta kaunistui se lähtökohdasta melkoisesti. Mikäs peto tämä sitten on? Ei tietoa! Toivoin, että taulun puolelta tai siltojen alta löytyisi joku merkintä, mutta ei. Koneisto on selvästi laadukas, ja siltojen muodot ja osoitinkoneisto muistattavat kovasti tiettyjä LeCoultren koneita, mutta täysin vastaavaa en löytänyt. Koneisto on todennäköisesti valmistajan raakakoneistosta viimeistelemä, ja ainakin LeCoultre tällaisia ns. ebaucheja myi muille tehtaille. Tämä on kuitenkin pelkkää spekulaatiota.