Leijona -rannekello AS cal. 1130

Leijona ei yleensä ole keräilijöiden keskuudessa se kaikkein halutuin merkki, mutta varsinkin vanhempien Swiss Made -mallien seasta löytyy kuitenkin mielestäni ihan viehättävääkin ja ennenkaikkea kestävää ja helposti huollettavaa mallia. Tällä kertaa työn alla kuusikymmenluvun teräskuorinen varsin nättinä säilynyt yksilö.

Takakannen alta paljastuu aikansa sveitsiläinen peruskoneisto, AS 1130. Kestävä ja omien kokemuksieni mukaan kohtuullisen tarkkakäyntinenkin perustraktori. Koneisto toimii, mutta likapilkut ja tarkistuskoneen lukemat kertovat, että huolto alkaa olla paikallaan. Veto pois jousesta, vetoakseli irti, ja koneistoa suostuttelemaan irralleen.

Koneisto pois kuoresta, taulu ja osoitinsetti irti, vetoakseli takaisin. Kaikki on taulunpuolella melkolailla kunnossa, muutamat tahrat kultauksessa ovat suurimmat selvästi havaittavat viat. Yksi erikoinen piirre löytyy n. klo 7:n kohdalta, nimittäin käymärattaan vastakivilaakeri. Voisin kuvitella, että suurin motivaatio tämän kiven koneistoon asentamiseen on aikanaan ollut se, että saadaan koneiston kivimäärä täyteen seitsemääntoista, mikä oli aikanaan mukamastaan jonkinlainen laatukellon vähimmäisvaatimus. Sinänsä mukava lisä, mutta käytännössä melko tarpeeton, ja parempi laakerointi olisi ollut mukava saada koneiston puolelle, sillä kello viettää suurimman osan ajasta nimen omaan taulu ylöspäin, jolloin tämä vastakivi ei tee mitään hyödyllistä. Keskirattaalla ei taulun puolella kivilaakeria sitten vastaavasti ole. Tässä vaiheessa poistan taulun puolelta vain tuntiputken fuulioprikkoineen sekä keskirellin, jotta pääsen purkamaan rataskoneistoa.

Ja koneisto ympäri. Ensimmäisenä poistan liipottimen siltoineen, sekä telki- että kruunurattaan. Purku jatkuu tästä ankkurin ja rataskoneiston purkamisella.

Jousi purettuna kotelosta, jonka päittäisvälyksiä sai hiukan korjailla. Jousi on vielä hyvin muodossaan, joten käytän sen uudelleen.

Koneisto palasina, menossa pesuun. Liipotinkompleen laitan pesun ajaksi takaisin paikoilleen koneistonpohjaan, tällöin se pysyy parhaiten vahingoittumattomana.

Nuppi tiivisteineen oli melkoisen kulunut, ja vetoakseli oli päässyt hiukan ruostumaan. Uudet löytyivät kuitenkin ongelmitta.

Jousi takaisin kotelossaan tuoreiden rasvojen kera.

Koneiston kasaus alkaa jo edellä mainitun käymärattaan vastakiviasetelman kasaamisella ja öljyämisellä, jonka jälkeen pääseekin jo rataskoneiston kimppuun.

Rataskoneisto kasausta seuraa sen välyksien ja herkkyyden tarkistus. Sitä seuraa käynnin ja liipottimen asennus, tarkistukset ja öljyäminen.

Viimeiset osat taulunpuolelle, ja AS alkaakin olla kasassa. Kasasin taulun ja osoittimet tässä vaiheessa jo kertaalleen, mutta testauksessa huomasin pientä nykimistä osoitinasetuksessa, joten ei kun purkamaan!

Syyllinen löytyi melko loogiselta paikalta, osoitinasetusrellin yksi hammas oli ottanut kipeää. Uusi osa löytyy vaivatta, ja kasaus voi jatkua.

Ikäisekseen siistit taulu ja osoitinsetti paikoilleen. Tässä vaiheessa paljastui vielä viimeinen pikku loppuvastus, sekuntiosoitin oli akselilleen hiukan löysähkö. Osoittimen putki kiristyi kuitenkin sorvin pihdissä ongelmitta, ja sain alkaa laittamaan koneistoa kuoreen.

Puhdas koneisto puhtaissa kuorissa. Viimeiset rukkaukset, tarkistukset  ja kansi kiinni.

Valmis tuote. Mielestäni designin puolesta kuusikymmenlukua parhaimmillaan. Ja jykevän teräskuoren ynnä laadukkaan koneiston ansiosta toimivaa käyttövintagea vielä tänäänkin!