Certina Bristol 190, cal. 28-10

Työn alla kuusikymmenluvun manuaalivetoinen Certina. Kello toimi , mutta huomattavan huonoilla käyntiarvoilla, joten huolto oli jälleen kerran paikallaan.

Tilanne takakannen alla. Certina 28-10, aikansa siisti peruskaliberi, ei valittamista laadussa. Kovin likainen esitys kylläkin, ja öljyt ovat tyystin kuivuneet.

Taulu on ikäisekseen vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa.

Taulun alta ei paljastu mitään hälyttävää.

Normaaliin tyyliin veto pois, ja sitten käyntilaitetta purkamaan.

Kuivunut öljy on pinttynyt laakeripintoin melkoisen tiukasti, joten esipuhdistus putstikulla on paikallaan ennen pesukoneeseen menoa.

Liipottimen laakerointien öljyt ovat myös tyystin pikeentyneet. Kellon käyttö tällaisenaan ei tee akseleille ainakaan hyvää, ja käyntitulokestaan eivät nouse järin erikoisiksi.

Osat pesuun, ja puhdasta kelloa kasaamaan. Tässä jousi jo kotelossa ja rataskoneisto paikoillaan siltoja odottelemassa.

Sillat ja telkilaite paikoilleen, ja rataskoneiston välysten ja herkkyyden tarkistukset. Kaikki pelaa hienosti.

Ankkuri paikoilleen, ja sitten käyntiä tarkastelemaan ja öljyämään.

Liipotin siltoineen paikoilleen, seuraavaksi laakerien öljyäminen ja asennus Incabloc -jousen alle.

Taulunpuoli kasaan.

Taulu ja osoitinsettikin menevät paikoilleen ongelmitta.

Kuoren puhdistus ja uusi takapohjan tiiviste, ja kone saakin palata kuoriin.

Simppeli huolto, ja tuloksena on siisti ja hyväkäyntinen kello. Certina vetää mielestäni laadullaan vertoja monelle kalliimmallekin vintagekellolle, ja sen arvostus merkkinä onkin viimeaikoina noussut.