Zenith cal. 177-T

Vierähtipäs kunnon tovi edellisestä päivityksestä. Pahoittelut tästä, tällainen blogi on täysin riippuvainen siitä, millaisia töitä pöydälle sattuu, sillä kovin montaa kertaa miltei samanlaista kelloa ei huvittaisi käsitellä. Ja silloin jos töitä on jonoksi asti, ei blogin päivittämiseen hirveästi ennätä keskittymään. Koitetaan tämän myötä palata ruotuun. Tällä kertaa ihmetellään jälleen Zenith -taskukelloa, mutta melko lailla erilaista versiota kuin viimeksi.

Taulun teksti viittaa Turkin valtion rautateihin. Näin merkittyihin Zenitheihin törmää Suomessa hämmentävän usein. Olen kuvitellut, että nämä kaikki olisivat jotain keräilijöiden Suomeen myöhemmin tuomia/tuottamia käytettyjä kelloja, mutta tämä yksilö on ollut omistajan mukaan Suomessa uudesta asti. Olisiko sitten joku Suomen Zenith-jälleenmyyjä aikaan ostanut jonkun erän tällaisia alun perin Turkkiin tarkoitettuja kelloja? Perimätiedon mukaan Suomen rikas Zenith 135 -kanta olisi seurausta jostain samantyylisestä 'loppuvaraston könttäkaupasta'. Tämä on toki kellarihorologin villiä spekulaatiota, eikä mitään puoliksikaan varmaa tietoa. Hyviä kelloja nämä joka tapauksessa ovat, 'Kaikilla herkuilla' tuunatulla 177-T -koneistolla varustettuna ne edustavat ehdottomasti teknisesti 60-luvun taskukellojen parempaa laitaa.

Mitäpä nämä herkut sitten ovat? Täydet 17 kivilaakeria, Breguet-spiraali, liipotinkehä painoruuveilla, tarkkuusrukka sekä Incabloc -iskusuoja. Lisäksi toki Zenithille normaali laadukas valmistus ja viimeistely. Kello käy, mutta hyvin likainenhan tämä on, ja täysin kuiva.

Taulu ja osoittimet ovat hienossa kunnossa. Taulu näyttää kaukaa perinteiseltä emalitaululta, mutta näin tuoreessa kellossa se on jo maalattua metallia.

Taulu pois. Purkamisessa päästään näinkin pitkälle, kun tulee ensimmäinen seinä vastaan; keskirelli on hirvittävän tiukalla, eikä irtoa normaaliin tapaan pinseteillä kiskomalla. Tässä vaiheessa päätän purkaa kelloa mahdollisimman pitkälle ennen rellin irrotusta, jotta saan herkimmät osat kuten liipottimen pois vaaravyöhykkeeltä.

Osoitinasetuskoneistoa pois.

Käyntiä ja rataskoneistoa purkamaan.

Loput sillat ja jousikotelo pois. Yritän nyt irrottaa keskirelliä uudelleen, mutta se ei irtoa akseliltaan, vaan siltaan asennettu laakeri alkaa antamaan periksi ja lähtee nousemaan paikaltaan. Tässä vaiheessa laitan koneiston puolelta osien väliin öljyä, ja jätän sen vaikuttamaan.

Relli irtoaa viimein, mutta keskilaakeri on ny väärällä korkeudella. Eli näin koneiston puolelta katsottuna se on liian alhaalla.

Tämä on onneksi helppo korjata kivipuristimessa. Oikean korkeuden löytäminen laakerille vaatii yleensä pari korjausta, mutta kun sen asettaa rattaan puolelta täysin pinnan tasalle, on usein suhteellisen lähellä totuutta.

Laakeri jälleen oikealla paikallaan.

Tämän myötä kello on osissa, ja saa mennä pesuun. Liipottimen pesen jälleen erillään, ensin bensassa ja sen jälkeen one-dip -nesteessä, joka on tehokas rasvanpoistaja.

Kuorikin on riittävän törkyinen, pesuun sekin.

Puhdasta kelloa kasaamaan. Jousi koteloon.

Rataskoneistoa kasaan.

Sillat paikoilleen, telkilaite kasaan.

Telki- ja kruunuratas paikoilleen, käynti kasaan ja öljyyn. Liipotinta asentamaan.

Liipotinsilta ja liipottimen Incabloc -laakerit paikoilleen molemmille puolille.

Koneisto on nyt käyntikunnossa, mutta käynnin keskiö on pielessä, tarkistuskoneen mukaan virhettä on 5.5ms. Ei ole kiveen hakattua totuutta siitä, miten lähellä nollaa tuon arvon pitäisi olla, mutta 5.5 on joka tapauksessa liikaa. Käynnin keskiö tarkoittaa siis sitä, missä asennossa liipottimen siirtokivi on ankkuriin nähden kun liipotin on levossa. Ts. kun kellossa ei ole vetoa, siirtokiven pitäisi pakottaa ankkurin varsi tarkasti rajoitusnastojen väliin. Vika korjataan irroittamalla liipotin, ja kääntämällä liipotinspiraalia liipotinakselin ympärillä, jolloin liipottimen asento levossa muuttuu.

Liipotin spiraaleineen korjauksen jälkeen, tarvittava muutos ei ole suuren suuri, ja kuvassa näkyy lähinnä kiiltävän, kolmionmallisen ulkopään kiinnitystolpan sijainnissa. Usein tämän jumpan saa toistaa muutamaan kertaan, mutta nyt on onneakin matkassa ja keskiö asettuu kerralla käytännössä täysin nollaan. Moderneissa kelloissa käynnin keskiö on usein säädettävissä suoraan ulkopäätolpan kiinnitystä sillassa muuttamalla. Huonosti säädetty keskiö saattaa käytössä ilmetä esim. niin, että täyteenkin vedetty kello saattaa vaatia heilautuksen lähteäkseen käymään. Tämä oire voi toki johtua muustakin viasta.

Painan keskirellin paikoilleen tölkkisarjassa, jolloin voin tukea keskiakselin suoraan alasinta vasten, ja tällöin vältytään laakerin siirtymisen riskiltä.

Osoitinasetuskoneisto kasaan, ja koneisto on valmis.

Valmis kone myös siltojen puolelta. Tämä yksilö on selvinnyt todella poikkeuksellisen hyvänä, ruuvien kannoissa ja siltojen pinnoissa ei ole juurikaan moittimisen varaa.

Kello kuoriin, osoittimet paikoilleen.

Uusi lasike, ja valmista tuli.

"Junakelloista" puhuttaessa tarkoitetaan yleensä vanhoja amerikkalaisia rautatiekelloja, mutta esimerkkejä näistä löytyy vanhaltakin mantereelta.