Poljot 3017 "Strela"

Neuvostoliiton mittavan kelloteollisuuden tuotteet eivät perinteisesti ole sieltä keräilijöiden mielestä haluttavimmasta päästä, mutta kun jaksaa hieman kaivella, löytyy suuren itäisen maan kellotuotannosta ihan mielenkiintoisiakin tuotteita. Tämä Poljot on oma kelloni, joka on lojunut käyttämättömänä vuosikausia. Kello tuli minulle liipotinakselivikaisena joskus Kelloseppäkoulun aikoinani, ja tuon akselivian silloin koulussa korjasinkin. Kello jäi kuitenkin opiskelukiireissä muuten huoltamatta, joten palataan sen pariin nyt.

Ensimmäinen ongelma tulee ilmi jo osoittimia irotettaessa; sekuntiosoitin on painettu sen verran alas taulua vasten, etten saa osoittimenkohottajia sen ja taulun väliin. Tästä selvitään löysyttämällä taulun kiinnitysruuvit, ja vääntämällä taulua varovasti ylöspäin, jolloin osoitin luonnollisesti nousee mukana. Pikkujuttu, mutta oma kiusa se on pienikin kiusa.

Taulu on malliltaan mukavan kolmiuloitteinen, ja tele- ja takometriasteikot tekevät siitä vielä sopivan kiireisen näköisen kronografiin. Näitä kelloja valmistettiin ensin "Strela", sitten "Poljot" ja viimeisenä "Sekonda" -brändättyinä. Länsimaiset tekstit paljastavat tämän olevan ulkomaanvientiin tehty yksilö. Strelalla on lännessäkin oma pikku kulttimaineensa, johtuen lähinnä kellon yhteydestä Neuvostoliiton avaruusohjelmaan, ja näitä kelloja kävikin avaruudessa tiuhaan Voskhodien ja Soyzien mukana.

Päivyritön ja tuntilaskuriton kronografi näyttää taulun puolelta melko mitäänsanomattomalta.

Koneiston puolella on sen sijaan hyvinkin teknisen näköistä. Poljot 3017 perustuu hyvin pitkälti sveitsiläiseen Venus 150 -koneistoon. Tätä koneistoa käytettiin 50-luvun lopulta 70-luvulle, jolloin sen korvasi helpommin valmistettava Valjoux 7734 -pohjainen Poljot 3133.

Koneisto pois ja kuori osiin. Strelan paininrakenne on sveitsiläisiin tottuneelle hieman mielenkiintoinen, mutta kieltämättä yksinkertaisuudessaan toimiva. Painin on kiinni pätkässä jousiterästä, joka kiertyy kuoren sisälle, ja pitää painimen paikoillaan ja myös palauttaa sen käytön jälkeen ylös. Helppo purkaa ja puhdistaa, eikä sisällä helposti rikkoutuvia osia. Vesitiiveyttäkään ei kyllä löydy.

Koneiston purku alkaa kronon vivustoista ja niiden jousista. Jousen ruuvi löysälle, jousen pää pois paikoiltaan, ruuvi irti ja osa pois.

Kronon kytkin pois. Osa näkyivistä ruuvinkannoista ei ole kiinnitysruuveja, vaan epäkeskoja joilla vipujen suhdetta säädetään. Näitä on syytä olla purkuvaiheessa vääntelemättä.

Nollausvasarat, jarru, tolpparelli sekä paininten vivut irti. Kierrän osien ruuvit takaisin paikoilleen osan irrotuksen jälkeen, tämä säästää paljon turhaa ihmettelyä kasausvaiheessa.

Kronon laskureiden silta pois.

Sekunti- ja minuuttilaskuri pois. Liipotin ja ankkuri siltoineen irti.

Kronografin käyttöratas on painettu sekuntirattaan pitkälle tapille, ja sen irrotus on usein mielenkiintoinen operaatio. Tässä koneistossa sekunti- ja käyntirattaan silta on sen verran pieni, että en pääse ratasta irrottamaan prestotyylisellä työkalulla, sillä rattaan alla ei ole mitään mitä vasten sillä painaa. Myöskään mitkään osoitinkohottajani ole sopivat. Onneksi olen joskus ostanut tällaisen vanhantyylisen haarukkatyökalun, jolla saan rattaan varovasti kitkuteltua irti ilman tappioita.

Loput kronon palikat irti, ja peruskoneistoa purkamaan. Kello pesuun.

Osat puhtaana. Liipottimen pesen erillään.

Jousi, tässäkin T-ulkopäällä varustettu sellainen, takaisin koteloon.

Kasailen ensin taulunpuolen.

Rataskoneisto paikoilleen.

Painan edellä jo mainitun kronon käyttörattaan paikalleen ennen akkurin kiinnitystä, sillä legenda kertoo että jos ratasta yhtään kiertää sitä paikoilleen painaessa, voi liike vahingoittaa ankkurin kynsiä. Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta en halua varsinaisesti kokeilla. Tämän jälkeen ankkuri paikoilleen ja käyntiä tarkastelemaan.

Peruskoneisto kasassa. Kellon käyntiarvot on syytä tarkastaa tässä vaiheessa, ennen kuin alkaa kasaamaan kronon osia. Yksi rataskoneiston sillan ruuvi oli tässä vaiheessa poissa vahvuudesta, olin sen epähuomiossa laittanut väärälle paikalle koneiston kiinnitysruuvin tilalle. Kuvittelin tässä vaiheessa, että tyhjästä paikasta irrotettu ruuvi olisi tipahtanut esim. pesunesteeseen, ja että kalastelen sen pois sieltä sitten kun kello on muuten kasassa.

Kronon "apusilta" ja minuuttilaskijan kytkin paikoilleen.

Laskurit ja niiden silta kiinni.

Tolpparelli, jarru, nollausvasara ja niiden vivut ja jouset paikoilleen.

Kronon vivut ovat kiinni olkapäällisillä ruuveilla. Jarrun ruuvin olkapää on niin lyhyt, että kun ruuvin kunnolla kiristää, vipu ei pääse liikkumaan lainkaan. Ruuvin löysälle jättäminen ei kuulosta mekaanisesti tai moraalisesti kestävältä ratkaisulta, joten ruuvia täytyy muokata.

Ohutkantaisen ruuvin muokkaminen sorvissa olisi hankalaa, mutta onneksi olen tähänkin joskus hankkinut sopivan työkalun: joukko tasojyrsimiä, joissa on viiden sadasosamillin välein erikokoisia reikiä, jotta jokaiselle ruuville löytyy sopiva koko. Ruuvi paikoilleen sopivaan jyrsimeen, ja ruuvarilla kiertäen ja hieman painaen saadaan ruuvin kantaa madallettua, ja olkapäätä vastaavasti pidennettyä. Tarvittava muutos on todella pieni, ja nyt vipu pääsee likkuumaan ruuvin ollessa kiristetty. Tämäkin työkalu on todella iäkäs ja kulunut, mutta alan parhaiden perinteiden mukaisesti uusi on tähtitieteellisen hintainen, ja tätä tarvitsee melkoisen harvoin, joten uuden hankkiminen ei ole ensimmäisenä listalla.

Kytkin jousineen paikoilleen, säädöt kohdilleen ja valmista tuli! Viimeistelyllä Poljot ei juhli, mutta vanha tolpparellikrono ei sitä varsinaisesti kaipaakkaan näyttääkseen vaikuttavalta. Ja työkalujahan työn sankarit toki valmistivatkin, nelivuotissuunnitelmaan eivät perlaget tai sinistykset sopineet!

Kello kuoriin, taulu ja osoittimet paikoilleen.

Viimeinen edellä mainittu puuttuva siltaruuvikin löysi viimein paikkansa.