Omega Seamaster 600 cal. 611

31.08.2021

Vanhat Omegat ovat varsin tunnetusti Suomessa niitä tyypillisimpiä kellomaailman keräilykohteita, ja siihen nähden ne ovat tähän asti kiertäneet tämän blogin varsin hyvin. Korjataan tilanne tällä melkoisen tyypillisellä 60-luvun Seamasterilla, joka saapui huoltoon kävelevänä, mutta rikkinäisine päivyreineen ja lasikkeineen selvästi korjausta kaipaavana. Seamaster -mallinimen alle mahtui aikanaan -niinkuin nykyäänkin- varsin suuri liuta erilaisia kelloja, aina näistä normaaleista "arkikelloista" kronografeihin ja järeämpiin suketajanmalleihinkin asti.

"600" -merkintä taulussa viittaa koneistoon, joka siis tässä on Omegan 600-kaliberiperheeseen kuuluva, päivyrillä varustettu cal. 611. Samaan aikaan Omega valmisti myös ulkoisesti hyvin samanlaista "Seamaster 30" -mallistoa, joissa oli vastaavasti vanhaan 30 -kaliberiperheeseen perustuneet koneistot, usein pikkusekunnilla. 600-sarjan koneistot olivat 60-luvulla uusi tuote, joissa oli ajalle tyypillisesti käyntitaajuutta hieman nostettu, ja ulkomittoja pienennetty, jotta ne mahtuivat silloin muodissa olleisiin entistä sirompiin kuoriin.

Taulun ikä näkyy kyllä, mutta siinä ei onneksi esiinny halkeilua tai pahoja käsittelystä tulleita jälkiä. Minuuttiosoitinta on joskus kohdeltu kovakouraisesti, se on mutkalla, ja loistemassa on valtaosin varissut pois.

Taulu ja osoittimet pois. Kalenteri ei tosiaan toimi, ja tähän vaikuttaa parikin tekijää, joista näkyy tässä ensimmäinen; peitelevyn sormi on katkennut, se on jäänyt koneiston ja päivyrikiekon väliin. Sen pää pistää esiin numeron 21 kohdalta.

Taulun alla ei muuta ihmeempää. Paljon törkyä.

Sama tilanne koneiston puolella.

Telkilaitteet ja liipotin pois. Tässä koneistossa on ns. epäsuora keskisekuntirakenne, jota varten on keskellä tuo pieni silta ja sen vieressä ruuvilla kiinnitetty kitkajousi.

Rataskoneisto ja keskisekuntiakseli pois.

Loppu kello osiin, ja tässä mennään jo takaisin kasausvaiheeseen. Jousi koteloon.

Rataskoneisto astetta puhtaampana.

Ankkuri siltoineen paikoilleen, käynnin tarkistukset ja öljyt.

Liipotin kiinni, vastakiviasetelmia öljyämään.

Taulun puolen vastakiviasetelma on tässä Incan sijaan kiinni Omega omalla patenttijousella. Melko helppokäyttöinen versio aiheesta, verrattuna esim. Diafixiin tai venäläisiin.

Keskirelli on liian löysä keskiakseliin. Tällaisenaan tämä voisi johtaa tilanteeseen, jossa kello kävelee, mutta ainoastaan sekuntiosoitin liikkuu. Vika korjataan asettamalla relli hieman löysästi silitysoran päälle, ja puristamalla sitä hieman kasaan kitkakohdasta esim. sivuleikkureilla. Silitysora estää relliä painumasta liikaa kasaan.

Osoitinasetuspuoli kasassa.

Sekuntiakselin kitkajousi on hieman väärässä positiossa. Nyt se pyrkisi painamaan akselia voimakkaasti sivulle.

Asia korjaantuu ruuvarin avulla sillasta tukien hieman vääntämällä.

Kyseinen akseli. Helposti rikkoutuva osa.

Akseli siltoineen paikoilleen. Kone on tältä puolelta valmis.

Kalenteria kasaan. Päivyrikiekon kohdistuskärki jousineen kasaantuu kiinni päivyrin peitelevyyn. Itselleni mieluisa rakenne, helppo kasata, eikä pääse karkaamaan kun peitelevyä laitetaan paikoilleen.

Päivyrin peitelevyn toinen ruuvi ottaa ja katkeaa kiristysvaiheessa.

Kierreosa lähtee onneksi helposti kiertämällä pois. Joskus näiden kanssa on paljonkin ongelmia, kuten jokainen esim. autoremontissa katkenneiden ruuvien kanssa paininut varmasti tietää. Mittakaava on vaan hieman pienempi, joten työkaluja on käytössä vähemmän. Ääritapauksissa messinkiosasta voi sulattaa teräsruuvin pois alunaseoksella.

Uusi ruuvi löytyy, ja päivyri menee kasaan. Tuli miltei valmista, mutta herra Murphy muistuttaa taas olemassaolostaan: päivyrikiekon yksi hammas on juuri ja juuri senverran lyhyt, että tässä kohtaa päivä ei vaihdu kokonaan. Uusi päivyrikiekko maksaisi tuhottomasti, joten taon tölkkisatsissa kärkeä yläpuolelta hieman kasaan, jolloin se luonnolisesti laajenee, ja tämän jälkeen viilaan kärjen muotoon. Pelaa taas.

Taulunkin puolella on tätä myöten valmista.

Uusi lasike ja osoittimien loistemassat viimeistelevät ulkokuoren. Tässä kellossa on vielä jäljellä alkuperäinen logolla varustettu vetonuppi. Asiakkaan kanssa tämä päätetään säästää, vaikkei se vesitiivis enää olekaan. Joskus alkuperäisyys menee käytännöllisyyden edelle, ja pyhäkellojahan nämä 60 vuoden ikäisinä saavat olla joka tapauksessa.